katos vaan

Muistin, että mulla on täällä tällainenkin. Muistelin, että tänne oli helvetin mukava valittaa asioista ja se helpotti. Niin aion tehdä nytkin, koska vitutus on niin suuri.

Ja mitä se vitutus sitten taas koskee? No miehiä tietysti. Mun miesonni on niin huono, että tyhmempikin olisi jo tajunnut lopettaa vastakkaiseen sukupuoleen sekaantumisen. Mutta en minä. Tämän pessimistin sisällä asuu jostain syystä pieni optimisti joka toivoo, että se oikea on ihan oikeasti olemassa, jopa minua varten. Vitut ole, kerta toisensa jälkeen löydän jonkun urpon, jota minä jaksan kiinnostaa muutaman hetken ja se juttu on siinä. Olisihan tuo ihan ok, jos osaisin elää sellaista tunteetonta elämää. Ei se valitettavasti vaan onnistu, vaikka hetken aikaa siinä olinkin ihan hyvä. Jos minä alan jonkun kanssa tapailemaan, niin totta vieköön olen niin saatanan neiti, että menen ihastumaan. Tuhoon tuomittua minun kohdallani tuollainen, koska silloin kun ihastun, se tarkoittaa juurikin sitä, että vastapuoli menettää kiinnostuksensa. Tosin onhan tässä vielä se yksi suuri tekijä mikä miehiä karkottaa, minulla on lapsi. Minä vielä jostain syystä onnistun löytämään ne miehet, joilla ei ole minkäänlaista kiinnostusta alkaa suhteeseen naisen kanssa jolla on lapsi/lapsia. Kai se on sitten jotain omaa tiedostamatontakin halua olla yksin, etsiä sellaisia miehiä joiden kanssa oikea parisuhde ei onnistuisi. Mene ja tiedä.

No, nyt kuitenkin päätin näin: en ihastu, en vittu vieköön ihastu yhtään kehenkään, vaan keskityn itselleni mieluisiin asioihin. Ja mihin minä muka miestä tarvisin, muuhun kuin seksiin?

counting all the assholes in the room, well i'm definately not alone

Voi hyvät hyssykät. Koulun kanssa ja koulukaverin kanssa menee hermo. Paritöinä pitää tehä kaikki ja nyt mulle valitetaan siitä etten oo tarpeeksi aktiivinen. Onko se niin vaikea sitten kertoa toivomuksia siitä mitä tulisi tehdä, eikä vaan tehdä sitä kaikkea marttyyrimaisesti yksin. No joo, en oo nyt ollut aktiivisimmasta päästä, kun kerta poikaystäväkin just löyty. Ja joo taas kaikki on mun vikaa ja oon paska ihminen ja vittusaatana oon niin vitun kamala, kun sitten otan ja kysyn mikä on vialla. No, tämähän johtuu vaan siitä, että mun telepaattiset kyvyt on yksinkertaisesti niin olemattomat etten kykene tekemään kaikkea mitä toinen vaatii ajatuksissaan. Tottahan mä toimisin niin kuin sen ihmisen mieli, mutta en mä jaksa arvailujen varaan kaikkea jättää.

Toinen puolihan on sitten niin, että minähän olen joka asiassa vikana, minä en osaa mitään, en osaa ajatella omilla aivoillani ja oon vaan yksinkertasesti niin paskakasa, että mulle voi vaan tiuskia jos jotain on. Ja ei, mulla ei ole minkäänlaisia tunteita. Siedän kaiken paskan mikä niskaan kaadetaan.

Tää valitus on todellakin aiheetonta osittain sen takia, etten oo tosiaan ollut hirveen aktiivinen, mutta ei se oikeuta toista leikkimään martyyria ja sättimään mulle. Sanoo suoraan jos vituttaa ja sanoo, jos en sen mielestä tee mitään oikein.

Yritän säästää läheisten korvia ja hermoja kohdistamalla suurimman osan valituksesta tänne. Helpottavaa.

it's so typical

Normi maanantai. Kotiuduin poikaystävän luota ja kävin koulussa.
Nyt muute on jotain uutta tämänkin aurigottomuuden alla, meillä vaihtui jakso ja nyt alkaa oikeasti kunnolla koulu. Viime vuonna valitin sitä, että sillä koulutöiden määrällä saa sydänkohtauksen ja nyt valitan siitä, kun koulua ei ole kuin pari tuntia viikossa. Jep jep. Ehkä oon nyt sitte tyytyväinen tähän työmäärään mitä tämä jakso tuo tullessaan. Paree olis.

Tilasin itelleni läppärin. Se on just semmonen sopiva mulle. Kunhan saan musiikkia kuunneltua, toimivan officen ja surffailtua netissä niin oon todella tyytyväinen. Ei kait siitä sen enempää.

Maanantaisin ei muuten kyllä tapahdu mitään. Tylsä päivä.

Ai nii. Jaksoin laittaa paplarit päähän ja lakata kynnet. Tunnen oloni naiselliseksi.

Breathe

Jeejee. Hyviä päiviä pitää olla viikossa ainaki kaks. Eilinen oli mahtava päivä ihan vaam sen takia, että mun tatuointia alotettiin ja tää päivä on nyt sit toinen ku pääsen poikaystävää näkemään. :) Luulisin kyllä että viikonlopusta taitaa tulla aika hyvä jos näkis kavereita sit muutenki. Ja jos kävis vaikka parilla pitkästä aikaa. On tuo juominen jäänyt vähä vähemmälle, mut se nyt ei oo mitään muuta ku positiivinen juttu.

Kämppis alko ärsyttämään. Sanoin sille ite et jos joku vaivaa tai jotain niin sano, mutta sitte ku se sanoo niin tekee mieli potkasta sitä naamaan. Se on lähinnä se sen tapa tehdä ja sanoa asioita. Muuten kyllä on kiva tyttö muuten, odotin kyllä paljon pahempaa. Jotain teinibilehilettä, thank god ei tullu semmosta.

No vitura. Tässä varmaan täytyy lähtee autoilemaan kohti kotia.

it's uncurable

Ahdistuksen hetkellä tämänkin blogin muistin. Ei oikeastaan edes ole ahdistuksen hetki, lähinnä ärsytyksen. En edes tajua miksi olen näin ärsyyntynyt ja kärsimätön. Diagnosoin tämän levottomuuden ja kärsimättömyyden lähinnä raittiinilmanpuutteeksi, enkä kuitenkaan saa aikaiseksi muuta kuin pieniä ajatuksia lenkkeilystä. Minkä sitä laiska ihminen itselleen voi.

Ei tästä kuulkaa tuu yhtään mitään. Mä en jaksa mennä kouluun kun se ei kiinnostaa, mun motivaatio on ihan nollassa kaiken suhteen ja koulukavereidenki naamat ärsyttää niin vitusti. Helvetinhelvetti. Miksen mä vaan voi olla niin itsetietonen ihminen, että tietäsin mikä musta tulee isona. Miksen mä voi olla niin lahjakas, ettei kaiken eteen tarvis aina taistella niin kamalasti. Miksi mä yleensäkään menin tuohon vitun kouluun? Osa musta haluaisi luovuttaa, osaa haluaa jatkaa ittensä kiusaamista ja osa taas on niin intohimosesti kiinnostunut tuosta alasta. Mä olen niin helvetin turhautunut.

Oikeastaan ainut ihminen joka mut saa kunnolla hymyilemään on ihana poikaystävä. Löysin tuollaisen ihmeen, joka jaksaa mua ja mun kiukuttelua katella kauemmanki. Ihana tapaus. Kunpa mä vaan olisin sen arvoinen. Pitää yrittää parantaa tapoja ja käyttäytyä niinku ihmiset. Lopettaa tää ainanen valittaminen. Ei tätä tämmöstä paskan jauhamista jaksa kukaan kuunnella, vähiten minä itse. MÄ HALUAN OLLA VÄLILLÄ POSITIIVINEN. PERKELE! Mulla on kaikki hyvin, mutta vittu vieköön mä jaksan valittaa ja valittaa ja valittaa. Ei näin.

Vituttaa tää ailahtelu. Vituttaa myös tää vitun negatiivisuus. Vittu.

this is your great escape

Nyt tekisi todellakin mieli paeta pahaa maailmaa. Mitään ei oikeastaan ole sattunut, mutta silti kaikki menee vain niin päin vittua. Minkäs sille voi, sellaista se elämä on.

Ehkä sitä kuitenkin pitäisi osata avata suunsa silloin kun pitäisi. En vaan osaa, en ole koskaan osannut, enkä varmaankaan tule koskaan osaamaan. Minulle tosin sanotaan, että jatka elämääsi niin ei tarvitse noita juttuja miettiä. Enkä edes tiedä mikä tässä nyt hiertää niin pahasti. Toki se ei auta, että kaveri hieroo kaikkea tätä silmille. Ei ajattele mitä sanoo, eikä varmaan tajuakaan sanovansa pahoja asioita. Meidän molempien yhteinen kaveri. Onhan hän vaikeassa tilanteessa ja itse olen tätä tainnut kerjätäkin. Pitäisi osata lopettaa ajoissa.

Olkoot. Lopetan asiasta jauhamisen.


(en mä siihen kuitenkaan pysty vielä. katsotaan mitä draamaa vappu tuo tullessaan.)

tappohalusta

Kyllä, tällä hetkellä on murhanhimoinen olo. Ei siis mitään positiivisia fiiliksiä ketään (lue: entistäni) kohtaan. Tieto siitä, että hän on myöskin mahdollisesti pettänyt minua uuden tyttönsä kanssa ei tunnu hyvältä, mutta ei myöskään niin pahalta kuin ajattelin. Entinen ei ilmeisesti pysty elämään yksin. Harmittaa toisaalta, että häneen olen kuluttanut aikaani ja ajatuksiani. Olen myös ollut hänelle kiltti ja tehnyt kaiken hänen puolestaan. Tällä tavoin olin myös pääsin myös itsekin helpoimmalla, mutta silti.. miksi ihmeessä olen ollut niin tyhmä?

Olen suoraan sanottuna pettynyt häneen. Miksi hän ei voi olla rehellinen? Miten hän kehtaa moralisoida minulle harmittomasta takapuoleen tarraamisesta, kun hänellä itsellään on jo vakavampi suhde meneillään. Miten hän on voinut saada minulle tällaisen syyllisyyden tunteen omasta olemassa olostani? En todellakaan käsitä. Minua on ilmeisesti vaan niin helppo höynäyttää, koska luotan liikaa.

Alan toki jo epäilemään sitä, että onko hän koskaan ollut minulle rehellinen. Vähitellen olen saanut selville asioista, joista hän on minulle valehdellut. Pieniä asioita kylläkin, mutta tässä vaiheessa nekin alkavat tuntua niin suurilta. Pistää vaan miettimään, miten paljon hän onkaan minua käyttänyt hyväksi ja miten paljon hän on minulle valehdellut. Tuskin puhui totta sanoessaan rakastavansa minua.

Katkeran ex-avokin tilityksiä joo. Tällä hetkellä se on yksi ja sama. Nyt minulla on oikeasti aihetta siihen katkeruuteen. En minä muutakaan voi. Haluan nyt vaan jatkaa elämääni ilman tätä ihmistä ja kiitän vaan itseäni siitä, että älysin laittaa välimme poikki.

Päällimmäisenä ajatuksena vaan on, että hänellä ei ole edes munaa olla rehellinen. Tässäkään vaiheessa. Lässyttää vaan siitä, kuinka minulla on paljon paremmat lähtökohdat kaikkeen ja minulla ei ole oikeutta valittaa mistään. Vitut sanon minä.

Tekopyhä paska.