perjantai 21. maaliskuuta 2008

takk

Mulla olisi taas paljon asiaa, mutta ei vaan nyt onnistu kirjoittaminen, kaikki tuntuu niin väkinäiseltä. Varmaan johtuu siitä, että kaikki on kutakuinkin hyvin. Valitettavasti multa tulee näköjään tekstiä sillon, kun kaikki on huonosti ja päin helvettiä. Ei sinänsä yllätä koska valitan aina jostain, vaikka ei olisi valittamisen aihetta, niin valitan silti. En mä ennen tämmönen aina ole ollut. Joskus osasin olla onnellinen ihan pienistä asioista. Ei näköjään onnistu enää.

Kamala huomata, että musta on muutenkin tullut hirveen negatiivinen ihminen. Ajattelen kaikki asiata aina sen negatiivisen puolen kautta, mitään positiivista en näe missään. Tämä kirjoittaminen helpottaa asiaa huomattavasti, saa vaan purkaa ajatuksiaan johonkin.

Parasta ja kivointa tässä päivässä on kuitenki Simpsonit-maraton subilta. Onhan noita jaksoja jo nähty, mutta mikään ei voita näitä vapaapäiviä telkkarin edessä. Varsinkaan jos Simpsonit on seurana. Jospa vaikka muutenkin piristyisin tähän päivään ja siivoaisin. Voisin myös lähteä kävelylle ja ottaa kameran mukaan. Siitä on niin kamalan kauan aikaa, kun olen kameraa mihinkään ottanut mukaan.

Muitakin piristäviä asioita löytyy kyllä. Huomenna lähdemme American Car Showhun Helsinkiin. Oijoi, tätä olen odottanut vaikka kuinka kauan. Pääsen vähän tuulettumaan tämän kaupungin ulkopuolelle ja vielä hyvässä seurassa. En pistä vastaan ollenkaan.

keskiviikko 19. maaliskuuta 2008

nujerra ihminen

Mua ei nyt vituta se, että olen sinkkutyttö nykyään. Mua vituttaa kaikki jotka tietävät mikä mulle on parasta. Sitä en käsitä miksi löydän aina ne ihmiset elämääni ketkä tietävät parhaiten miten mulla menee ja mitä mun täytyy tehdä ollakseni onnellinen. Enkä tajua vieläkään miksi se kuuluu muille, kuinka nopeaan tahtiin elän elämäni. Silloin on elettevä, kun sitä elämää on tarjolla. Yritän vaan elää päivän kerrallaan tästä lähtien. Ei pety niin paljon jos ei odota mitään suurta ja ihmeellistä.

Mua ei oikeastaan edes jaksa enää kiinnostaa sekään, mitä ne muut musta ajattelee. Edellisen suhteen ajan tuli mietittyä liikakin kaikkea. Miksi? Siksi että sillä toisella olisi hyvä olla, ei musta itsestä niin väliä. Kunhan vaan kelpaan jollekin. No just, miksi joku ei vaan voisi joskus ajatella, että kunhan kelpaa mulle.

Olen oikukas, itsepäinen ja välillä aika lapsellinen. Sanon asiat niinkuin ne ovat, en jaksa hyssytellä ja mitä sitten jos en välttämättä jaksa aina laittaututa lähtiessäni kaupungille. En mä ole mikään hienohelma prinsessa. Ei kukaan meistä ole. Miksi sitten pitäisi esittää jotain muuta kuin olen ja käyttäytyä siivosti. Ehkä se jysähtää jossain vaiheessa, mutta tällä hetkellä ei jaksa panostaa. Oon vaan niin väsynyt miellyttämään muita.