vihantunteesta

Haluaisin rakastaa ja vihata asioita tasapuolisesti. Harmittaa, että tällä hetkellä elämääni hallitsee enemmänkin tuo suuri viha ihmisiä ja elämää kohtaan.

Suurin vihan aiheuttaja tällä hetkellä on entiseni. Miksi minuun pitää vaikuttaa tämä asia niin paljon. Tuntuu, että se koko yhteinen aika meni hukkaan ja on vaikea uskoa entisen rakastaneen minua ollenkaan. Olin vaan hänelle jonkinlainen äiti, joka huolehti kaikesta ja maksoi laskut hänen puolestaan. Oikeastaan en tajua miksi edes vielä rakastan häntä niin paljon, ottaen nyt huomioon sen kaiken paskan mitä se suurimmaksi osaksi oli. Eipä sillä, kyllä niitä hyviäkin hetkiä oli. En minä muuten sen kanssa häitäkään olisi jo suunnitellut.

Tätä vihaa ei myöskään helpota se, että entisellä on uusi tyttöystävä jo nyt. Ei siitä ole kuin pari kuukautta, kun erottiin. Omien sanojensa mukaan hän ei halunnut nyt seurustella pitkään aikaan. Halusi olla yksin. Entiseni ei tosin tiedä, että minä tiedän tästä uudesta tytöstä. Tämä tyttö, joka niin sanoin kuvaamattoman kaunis ja ihana, jonka kanssa hän voi olla, ja on, onnellinen. Miksi se ei minun kanssani onnistunut? Miksi piti lupailla yhteistä elämää, jos niitä lupauksia ei voi pitää?

Meillä on nyt maanantaihin asti ollut "kaverivälit". Viimeisin kahvihetki ei vaan ollut mikään mukavin. Liian vaivaantunutta ja väkinäistä keskustelua. Olen katkera, vaikka sitä en entiselle myönnäkkään. Katkerana pistin myös välit häneen poikki. Uuden tyttöystävän olemassaolokin kyllä vaikutti asiaan aika paljon. Hän haukkui minut lapselliseksi ja oli pettynyt. Toivoin hänelle pelkkää hyvää ja onnellisuutta elämässä. Minulle hän ei tietenkään toivonut mitään hyvää, vaan käski pitää hauskaa. Vetosin vielä tähän elämäntilanteeseeni ja siihen, että tällä hetkellä olen masentunut, rikki, ahdistunut ja helvetin stressaantunut kaikesta. Sitä en sanonut, että hän suurimmaksi osaksi ahdistuksen ja masennuksen syy. Ei hän sitä tietenkään halunnut ymmärtää, hän on omien sanojensa mukaan samassa tilanteessa itse. Miten hän voi olla samassa tilanteessa? Miten voi olla hän voi olla masentunut ja helvetin onnellinen samaan aikaan?

Vihaan entistä tällä hetkellä enemmän kuin mitään, tai ketään, muuta. Samalla tässä on hiipivä tunne siitä, että en tule rakastamaan ketään muuta näin paljon.