counting all the assholes in the room, well i'm definately not alone

Voi hyvät hyssykät. Koulun kanssa ja koulukaverin kanssa menee hermo. Paritöinä pitää tehä kaikki ja nyt mulle valitetaan siitä etten oo tarpeeksi aktiivinen. Onko se niin vaikea sitten kertoa toivomuksia siitä mitä tulisi tehdä, eikä vaan tehdä sitä kaikkea marttyyrimaisesti yksin. No joo, en oo nyt ollut aktiivisimmasta päästä, kun kerta poikaystäväkin just löyty. Ja joo taas kaikki on mun vikaa ja oon paska ihminen ja vittusaatana oon niin vitun kamala, kun sitten otan ja kysyn mikä on vialla. No, tämähän johtuu vaan siitä, että mun telepaattiset kyvyt on yksinkertaisesti niin olemattomat etten kykene tekemään kaikkea mitä toinen vaatii ajatuksissaan. Tottahan mä toimisin niin kuin sen ihmisen mieli, mutta en mä jaksa arvailujen varaan kaikkea jättää.

Toinen puolihan on sitten niin, että minähän olen joka asiassa vikana, minä en osaa mitään, en osaa ajatella omilla aivoillani ja oon vaan yksinkertasesti niin paskakasa, että mulle voi vaan tiuskia jos jotain on. Ja ei, mulla ei ole minkäänlaisia tunteita. Siedän kaiken paskan mikä niskaan kaadetaan.

Tää valitus on todellakin aiheetonta osittain sen takia, etten oo tosiaan ollut hirveen aktiivinen, mutta ei se oikeuta toista leikkimään martyyria ja sättimään mulle. Sanoo suoraan jos vituttaa ja sanoo, jos en sen mielestä tee mitään oikein.

Yritän säästää läheisten korvia ja hermoja kohdistamalla suurimman osan valituksesta tänne. Helpottavaa.

it's so typical

Normi maanantai. Kotiuduin poikaystävän luota ja kävin koulussa.
Nyt muute on jotain uutta tämänkin aurigottomuuden alla, meillä vaihtui jakso ja nyt alkaa oikeasti kunnolla koulu. Viime vuonna valitin sitä, että sillä koulutöiden määrällä saa sydänkohtauksen ja nyt valitan siitä, kun koulua ei ole kuin pari tuntia viikossa. Jep jep. Ehkä oon nyt sitte tyytyväinen tähän työmäärään mitä tämä jakso tuo tullessaan. Paree olis.

Tilasin itelleni läppärin. Se on just semmonen sopiva mulle. Kunhan saan musiikkia kuunneltua, toimivan officen ja surffailtua netissä niin oon todella tyytyväinen. Ei kait siitä sen enempää.

Maanantaisin ei muuten kyllä tapahdu mitään. Tylsä päivä.

Ai nii. Jaksoin laittaa paplarit päähän ja lakata kynnet. Tunnen oloni naiselliseksi.

Breathe

Jeejee. Hyviä päiviä pitää olla viikossa ainaki kaks. Eilinen oli mahtava päivä ihan vaam sen takia, että mun tatuointia alotettiin ja tää päivä on nyt sit toinen ku pääsen poikaystävää näkemään. :) Luulisin kyllä että viikonlopusta taitaa tulla aika hyvä jos näkis kavereita sit muutenki. Ja jos kävis vaikka parilla pitkästä aikaa. On tuo juominen jäänyt vähä vähemmälle, mut se nyt ei oo mitään muuta ku positiivinen juttu.

Kämppis alko ärsyttämään. Sanoin sille ite et jos joku vaivaa tai jotain niin sano, mutta sitte ku se sanoo niin tekee mieli potkasta sitä naamaan. Se on lähinnä se sen tapa tehdä ja sanoa asioita. Muuten kyllä on kiva tyttö muuten, odotin kyllä paljon pahempaa. Jotain teinibilehilettä, thank god ei tullu semmosta.

No vitura. Tässä varmaan täytyy lähtee autoilemaan kohti kotia.

it's uncurable

Ahdistuksen hetkellä tämänkin blogin muistin. Ei oikeastaan edes ole ahdistuksen hetki, lähinnä ärsytyksen. En edes tajua miksi olen näin ärsyyntynyt ja kärsimätön. Diagnosoin tämän levottomuuden ja kärsimättömyyden lähinnä raittiinilmanpuutteeksi, enkä kuitenkaan saa aikaiseksi muuta kuin pieniä ajatuksia lenkkeilystä. Minkä sitä laiska ihminen itselleen voi.

Ei tästä kuulkaa tuu yhtään mitään. Mä en jaksa mennä kouluun kun se ei kiinnostaa, mun motivaatio on ihan nollassa kaiken suhteen ja koulukavereidenki naamat ärsyttää niin vitusti. Helvetinhelvetti. Miksen mä vaan voi olla niin itsetietonen ihminen, että tietäsin mikä musta tulee isona. Miksen mä voi olla niin lahjakas, ettei kaiken eteen tarvis aina taistella niin kamalasti. Miksi mä yleensäkään menin tuohon vitun kouluun? Osa musta haluaisi luovuttaa, osaa haluaa jatkaa ittensä kiusaamista ja osa taas on niin intohimosesti kiinnostunut tuosta alasta. Mä olen niin helvetin turhautunut.

Oikeastaan ainut ihminen joka mut saa kunnolla hymyilemään on ihana poikaystävä. Löysin tuollaisen ihmeen, joka jaksaa mua ja mun kiukuttelua katella kauemmanki. Ihana tapaus. Kunpa mä vaan olisin sen arvoinen. Pitää yrittää parantaa tapoja ja käyttäytyä niinku ihmiset. Lopettaa tää ainanen valittaminen. Ei tätä tämmöstä paskan jauhamista jaksa kukaan kuunnella, vähiten minä itse. MÄ HALUAN OLLA VÄLILLÄ POSITIIVINEN. PERKELE! Mulla on kaikki hyvin, mutta vittu vieköön mä jaksan valittaa ja valittaa ja valittaa. Ei näin.

Vituttaa tää ailahtelu. Vituttaa myös tää vitun negatiivisuus. Vittu.