katos vaan

Muistin, että mulla on täällä tällainenkin. Muistelin, että tänne oli helvetin mukava valittaa asioista ja se helpotti. Niin aion tehdä nytkin, koska vitutus on niin suuri.

Ja mitä se vitutus sitten taas koskee? No miehiä tietysti. Mun miesonni on niin huono, että tyhmempikin olisi jo tajunnut lopettaa vastakkaiseen sukupuoleen sekaantumisen. Mutta en minä. Tämän pessimistin sisällä asuu jostain syystä pieni optimisti joka toivoo, että se oikea on ihan oikeasti olemassa, jopa minua varten. Vitut ole, kerta toisensa jälkeen löydän jonkun urpon, jota minä jaksan kiinnostaa muutaman hetken ja se juttu on siinä. Olisihan tuo ihan ok, jos osaisin elää sellaista tunteetonta elämää. Ei se valitettavasti vaan onnistu, vaikka hetken aikaa siinä olinkin ihan hyvä. Jos minä alan jonkun kanssa tapailemaan, niin totta vieköön olen niin saatanan neiti, että menen ihastumaan. Tuhoon tuomittua minun kohdallani tuollainen, koska silloin kun ihastun, se tarkoittaa juurikin sitä, että vastapuoli menettää kiinnostuksensa. Tosin onhan tässä vielä se yksi suuri tekijä mikä miehiä karkottaa, minulla on lapsi. Minä vielä jostain syystä onnistun löytämään ne miehet, joilla ei ole minkäänlaista kiinnostusta alkaa suhteeseen naisen kanssa jolla on lapsi/lapsia. Kai se on sitten jotain omaa tiedostamatontakin halua olla yksin, etsiä sellaisia miehiä joiden kanssa oikea parisuhde ei onnistuisi. Mene ja tiedä.

No, nyt kuitenkin päätin näin: en ihastu, en vittu vieköön ihastu yhtään kehenkään, vaan keskityn itselleni mieluisiin asioihin. Ja mihin minä muka miestä tarvisin, muuhun kuin seksiin?