Nyt tekisi todellakin mieli paeta pahaa maailmaa. Mitään ei oikeastaan ole sattunut, mutta silti kaikki menee vain niin päin vittua. Minkäs sille voi, sellaista se elämä on.
Ehkä sitä kuitenkin pitäisi osata avata suunsa silloin kun pitäisi. En vaan osaa, en ole koskaan osannut, enkä varmaankaan tule koskaan osaamaan. Minulle tosin sanotaan, että jatka elämääsi niin ei tarvitse noita juttuja miettiä. Enkä edes tiedä mikä tässä nyt hiertää niin pahasti. Toki se ei auta, että kaveri hieroo kaikkea tätä silmille. Ei ajattele mitä sanoo, eikä varmaan tajuakaan sanovansa pahoja asioita. Meidän molempien yhteinen kaveri. Onhan hän vaikeassa tilanteessa ja itse olen tätä tainnut kerjätäkin. Pitäisi osata lopettaa ajoissa.
Olkoot. Lopetan asiasta jauhamisen.
(en mä siihen kuitenkaan pysty vielä. katsotaan mitä draamaa vappu tuo tullessaan.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti